Legendaarisia maalivahteja: osa kaksi

Edward ”Eddie” Giacomin (s. 1939) edusti New York Rangersia ja Detroit Red Wingsiä. Ensin mainitussa joukkueessa hän pelasi kymmenen kautta ja toisessa kolme. NHL:n lisäksi hän teki uraa mm. AHL:ssa Providence Redsissä. Giacomin pääsi NHL:n playoffeihin yhdellätoista kaudella. Stanley Cupia hän ei voittanut, mutta Vezina Trophyn vuonna 1971 yhdessä Gilles Villemuren kanssa. Giacomin pelasi NHL:ssa 54 nollapeliä ja häntä pidetään yhtenä suurimmista Rangers-legendoista. Hänet valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 1087 ja New York Rangers jäädytti hänen pelinumeronsa 1989. Giacomin pelasi lukuisissa tähdistöotteluissa. Hugh Delano on kirjoittanut hänestä kirjan Eddie, A Goalie's Story.

Gerald Michael "Gerry" Cheevers (s. 1940) on kotoisin Ontariosta, Kanadasta. Hän pelasi yhden kauden Leafsissa ja kymmenen Boston Bruinsissa vuosina 1961-1980. Lisäksi hän pelasi muissa liigoissa kuten AHL:ssa ja WHA:ssa. Cheevers voitti Stanley Cupin vuosina 1970 ja 1972. Vezinaa hän ei koskaan voittanut, mutta oli kerran ehdolla. Vuonna 1971 hän kirjoitti kirjan Goaltender. Cheevers pelasi 1974 Team Canadan joukkueessa Summit-74 series -sarjassa Neuvostoliittoa vastaan ja 1976 hän oli varamaalivahtina Kanada-Cupissa. Hän oli rohkeasti ulos tuleva pelaaja, aggressiivinen torjuja joka meni usein polvilleen tai jopa kyljelleen torjuessaan. Lopetettuaan uransa vuonna 1980 hän siirtyi heti Bruinsin päävalmentajaksi. Tässä työssä Cheevers jatkoi vuoteen 1985 saakka, jolloin hänet valittiin Hockey Hall of Fameen. Cheevers muistetaan ikonisesta kasvosuojastaan jota koristavat arvet. Hän maalasi maskiinsa arven joka kerta kun kiekko osui hänen kasvoihinsa.

Gilles Villemure (s. 1940) pelasi New York Rangersissa kahdeksan kautta ja Chicago Blackhawksissa kaksi kautta. Lisäksi Villemure vartioi maalinsuuta muun muassa Vancouver Canucksissa, joka vielä silloin kuului WHL-liigaan. Siellä hän voitti vuoden tulokkaan palkinnon. Hän ylsi playoffeihin peräti neljällätoista NHL-kaudella ja voitti Vezinan Eddie Giacominin kanssa vuonna 1971.

Anthony "Tony" James Esposito (s. 1943) pelasi Canadiensin kakkosmaalivahtina kaudella 1968–1969 ja oli mukana voittamassa Stanley Cupia, mutta ei päässyt pelaamaan yhdessäkään playoff-ottelussa. Montrealin jälkeen hän pelasi peräti viisitoista kautta Chicago Blackhawksissa mutta ei voittanut siellä mestaruutta. Vezinan hän sai kolmesti.

Rogatien "Rogie" Vachon (s. 1945) on kotoisin Quebeckistä ja on NHL-urallaan edustanut neljää seuraa: Montreal Canadiensia, Los Angeles Kingsiä, Detroit Red Wingsiä ja Boston Bruinsia. Vuonna 1967 Vachon pelasi Canadiensissa Gump Worsleyn varamaalivahtina. Hän pelasi runkosarjassa yksitoista peliä, mutta alkoi loistaa kunnolla playoffeissa. Pudotuspeleissä hän pelasi valtaosan peleistä ja johti joukkueensa finaaliin Leafsia vastaan, jonka he kuitenkin hävisivät. Vachon voitti Stanley Cupin Canadiensissa kolme kertaa, vuosina 1968, 1969 ja 1971. Vuonna 1968 hän voitti uransa ainoan Vezina Trophyn, yhdessä Worsleyn kanssa. Uransa parhaat vuodet hän pelasi Kingsissä 1971–78. Vuonna 1976 Vachon valittiin edustamaan maataan Kanada Cupissa. Hän pelasi kaikki ottelut, joista voitti kuusi ja hävisi vain yhden. Rogien maalikeskiarvo Cupissa oli huikea 1.39 ja Kanada voitti turnauksen. Myöhemmin hän pelasi kaksi kautta Detroitissa ja kaksi Bostonissa, jossa hän lopetti uransa vuonna 1982. Vachonin hurjat refleksit ja nopea hanskakäsi tekivät hänestä yhden aikansa parhaimmista maalivahdeista. Kerrotaan ettei Rogie päästänyt kertaakaan uransa aikana rankkaria sisään.

Bernie Parent (s.1945) pelasi vuosina 1965-79 seuroinaan Boston Bruins, Philadelphia Flyers ja Toronto Maple Leafs. Parent aloitti NHL-uransa Bostonissa kaudella 1965-66. Parin kauden jälkeen hän siirtyi Flyersiin mutta pelasi välillä kaksi kautta Torontossa. Parent on yksi suurimpia Flyers-ikoneita. Vuosina 1974 ja 1975 hän voitti sekä Stanley Cupin, Vezinan että Conn Smythe Trophyn. Parent piti pitkään hallussaan ennätystä suurimmasta voittojen määrästä kauden aikana.

Hänen ennätyksensä oli 47 voitettua ottelua. Ennätyksen rikkoi Martin Brodeur vasta kaudella 2006-2007 48 voitetulla pelillä. Parent on neljäs jääkiekkoilija joka on päässyt Time Magazinen kanteen. The Hockey News on rankannut hänet sadan parhaan pelaajan joukkoon ja Flyers on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa. Parent valittiin Hockey Hall of Fameen vuonna 1984. Uransa jälkeen hän toimi joitakin vuosia Flyersin maalivahtivalmentajana, ollen Pelle Lindberghin ja Ron Hextallin mentorina.

Parent on kirjoittanut urastaan kirjan nimeltä Journey Through Risk and Fear. Parent oli viimeisiä NHL:n pystyssä pelaavia maalivahteja ennen kuin perhostyyli syrjäytti tämän pelitavan.

Kenneth Wayne ”Ken” Dryden (s. 1947) on Ontariosta kotoisin oleva perhostyylin keksijä. Hän pelasi urallaan yhdeksän kautta Montreal Canadiensissa. Alunperin hänet varattiin Bruinsiin. Hän debytoi NHL:ssä kesken kauden 1970–1971 ja voitti Calder Trolphyn, kauden parhaan tulokkaan palkinnon. Dryden voitti Stanley Cupin kuudesti ja Vezina Trophyn viidesti 1970-luvun aikana. Montreal Canadiens on jäädyttänyt hänen pelinumeronsa 29 ja hänet on myös valitu Hockey Hall of Fameen. Dryden on kirjoittanut kuusi kirjaa, joista kuuluisin on The Game. Sitä pidetäänkin yhtenä tärkeimmistä jääkiekkoaiheisista kirjoista. Nykyään 69-vuotias Dryden on poliitikko, lakimies, kirjailija ja liikemies.

”Perhostyylissä seisotaan asennossa, josta on nopea pudottautua polvilleen. Perhostyylissä pyritään peittämään matalalle suuntautuvat laukaukset patjoilla sekä muu osa maalista käsillä ja vartalolla. Koska perhostyylin käyttäjät pyrkivät tekemään torjunnat sijoittumalla hyvin, itse torjunta tehdään usein passiivisesti, antaen kiekon osua suojavarusteisiin. Tarpeen vaatiessa laukaus peitetään kilpeä tai räpylää käyttäen. Tekniikasta johtuen perhostyylillä pelaavat maalivahdit joutuvat aika ajoin turvautumaan koviin venytyksiin.” (WikiPedia)

Patrick Royta pidetään Drydenin jälkeen seuraavana perhostyylin kehittäjänä.